Kansallismuseossa Helsingissä avataan sunnuntaina 31.10. näyttely, joka yhdistelee ennennäkemättömällä tavalla saamelaisten arvokasta kulttuuriperintöä ja 2020-luvun taidetta.
Mäccmõš, maccâm, máhccan – kotiinpaluu -nimeä kantava näyttely on osa prosessia, jossa saamelaisten kulttuuriperintöä palautettiin kotiseuduilleen Saamenmaalle tänä syksynä. Nyt osa tuosta kulttuuriperinnöstä pääsee esille Kansallismuseon näyttelyssä.
Saamelaiset ovat päässeet alusta asti itse pohdiskelemaan näyttelyn toteuttamisen tapoja ja suunnittelemaan sitä, millainen näyttelystä tehdään. Näyttelyä on ollut suunnittelemassa kymmenen henkilön työryhmä ja kaksi museota.
"Kaikki on mennyt lämmön kautta"
Taiteilija Outi Pieski vastaa näyttelyn taidekuratoinnista.
Pieskille teema on tuttu, sillä hän on yhdessä tutkija Eeva-Kristiina Harlinin kanssa tutkinut saamelaisten niin kutsuttuja sarvilakkeja, kirjoittanut aiheesta kirjan ja nostanut sarvilakin käytön uuteen kukoistukseen pitkän tauon jälkeen. Harlin on Saamelaismuseo Siidan projektipäällikkö ja on hänkin mukana näyttelyn työryhmässä.
Kyseisiä sarvilakkeja nähdään niin Pieskin taideteoksissa kuin ihka oikeina esineinäkin näyttelyssä.
Outi Pieski kertoo, että vaikka työryhmä onkin joutunut keskustelemaan etäyhteyksin, on työ sujunut valtavan hyvin. Prosessi ei ole kuitenkaan ollut helppo, sanoo Pieski.
– Jotta voimme onnistua, meidän on pitänyt keskustella melko kovistakin aiheista ja siitä, miten käsitellä näitä aiheita näyttelyssä. Kaikki on mennyt kuitenkin sellaisen lämmön kautta, iloitsee Pieski.
Kansallismuseon ylijohtaja: "Repatriaation ajatus on, että saamelaiset itse kertovat omaa historiaansa"
Kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttila on seurannut ilolla repatriaatiota ja sunnuntaina avattavan näyttelyn toteuttamista. Hän muistuttaa, kuinka tärkeää on, että saamelaiset pääsevät itse kertomaan oman tarinansa.
– On tietysti kaikissa asioissa tärkeää, että historiasta, kulttuurihistoriasta tai esineistä puhuvat, kirjoittavat ja kertovat sellaiset henkilöt, jotka omakohtaisesti niitä asioita tuntevat. Jokainen näyttelyprojekti on erilainen, mutta tässä on tietysti ollut aivan keskeistä se, että saamelaiset ovat sitä tekemässä, sanoo Anttila.
Saamelaisten kulttuuriperinnön palauttaminen, repatriaatio, aloitettiin vuosia sitten ja prosessi on ollut pitkä.
Saamelaiset ovat joutuneet tottumaan siihen, että kulttuuri käy kyllä esiteltäväksi, mutta ei välttämättä saamelaisella tavalla. Saamelaisten osallistuminen onkin tärkeää, sanoo Anttila.
– Se on koko tämän repatriaation ajatuskin, että saamelaiset itse kertovat omaa historiaansa.
Repatriaation työtapa voi olla tulevaisuutta. Ainakin Saamelaismuseo Siidan, Kansallismuseon ja asiantuntijoiden yhteistyö on siihen hyvä alku.
– Tämä näyttely on yksi esimerkki uudenlaisesta museotyöstä, sanoo taiteilija Outi Pieski.
Yhdistelmä uutta ja vanhaa
Tämän hetken taide ja vanhat saamelaiset esineet kulkevat näyttelyssä ikään kuin käsikkäin. Esillä on museokokoelmasta muun muassa saamenpukuja, vöitä, hopeakoruja ja muita esineitä. Niiden yhteydessä, samoissa kansallismuseon tiloissa, on esillä nykyaikaista saamelaistaidetta.
Esimerkiksi taiteilija Matti Aikio on ottanut osaksi installaatiotaan isoisänsä vanhan ahkion, joka kuuluu Siidaan palautettuun kokoelmaan.
Esillä on valokuvaaja Lada Suomenrinteen taidetta ja hänen luomaansa visuaalista ilmettä sekä muun muassa taiteilija Marja Helanderin videoteos.
Kokonaisuudessa on myös haluttu nostaa esiin saamen kieliä, jonka vuoksi näyttelytekstit ovat kuudella kielellä: koltansaameksi, inarinsaameksi, pohjoissaameksi sekä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Mäccmõš, maccâm, máhccan – kotiinpaluu Suomen Kansallismuseossa, Helsingissä 31.10.2021–27.2.2022.