Terttu talja Riihimäeltä löysi vuosi sitten kirpputorin nurkasta vanhan ja kuluneen nuken. Hän ihastui erityisesti siihen, miten taitavalla käsityöllä nukke oli veistetty.
Nuken oli veistänyt inarinsaamelainen käsityöntekijä Nili-Aili eli Aili Mattus yli 50-vuotta sitten.
– Minä tutkiskelin nukkea ja sen takana luki, että se on Inarissa tehty. Silloin minulle tuli sellainen tunne, että minun täytyy ostaa tämä, maksoi mitä maksoi. Ja kyllähän se sitten maksoikin, mutta kannatti ostaa, naurahtaa Terttu Talja.
Nili-Aili myi uniikkeja inarinsaamelaisnukkeja matkailijoille
Nili-Ailista tuli tunnettu nukkiensa ansiosta. Saamelaismuseo Siidassa, Inarissa on nyt nähtävillä Nili-Ailin veistämiä nukkeja. Aili Mattus kuoli 1960-luvulla noin 80-vuotiaana. Hän vaatetti perheen, mutta siinä sivussa työsti nukkeja turisteille.
Lisääntynyt Lapin matkailu toi uusia tienestimahdollisuuksia ja turistit ostivat mielellään eksoottisia matkamuistoja kotiin vietäväksi. Aili keksi hyödyntää uuden mahdollisuuden ja alkoi tehdä inarinsaamelaisiin pukuihin puettuja nukkeja myyntiin.
Nuket hän veisti puuta ja puki ne saamen pukuihin. Vilkkaina aikoina koko perhe auttoi häntä nukkien teossa.
– Niinä aikoina kun Aililla oli paljon nukketilauksia, hänellä oli tapana laittaa myös sukulaiset työstämään nukkeja. Hänen pojillaan oli tapana kutoa nukkien pienen pieniä lapasia, kertoo Siidan näyttelyamanuenssi Áile Aikio.
Nili-Ailin lapsenlapsi sai viimein mummonsa nuken omakseen
Aili Mattuksen nuket on helppo erottaa muista matkailumyyntiin tehdyistä lapinnukeista puisesta päästä. Ailin nukkien erityislaatuisuus piilee korkeatasoisessa käsityössä, sillä puvut olivat huolellisesti valmistettu ja samoista materiaaleista ja samoilla tekniikoilla, kuin ihmistenkin vaatteet.
Erityistä oli myös, että nuket on lähes poikkeuksetta puettu inarinsaamelaisiksi.
Jouni Mattus Inarin Tirrosta on Aili Mattuksen lapsenlapsi. Hän muistaa, kuinka hänen isoäidillään oli pieni ompelukone, jolla ompeli nukeille vaatteita.
– Muistan, kuinka hänellä oli pieni laukku mukanaan laukussa, jolla hän ompeli vaatteita nukeilleen.
Terttu Talja tiesi samantien, mihin hänen ostamansa nukke kuului, kun kuuli Nili-Ailin olevan Jouni Mattuksen isoäiti.
– Jouni oli hiljaa ja sanoi sitten, että Nili-Aili on hänen mummonsa. Tiesin heti, että minne ostamani nukke kuuluu, kertoo Talja.
Nili-Aili eli köyhyyden aikana, jonka vuoksi nukkeja ollut varaa lahjoittaa lapsenlapsille, arvelee Jouni Mattus.
– Kyllä se taitaa olla niin, että kaikki mitä teki, myytiin pois. Ei ollut varaa alkaa lahjoittamaan niitä kenellekään. Tienestiä oli vähän, joten jokaista markkaa tarvittiin, muistelee Mattus.